Historia

1900 –luvun alussa Kaarelan kylässä toimi Pitäjänmäen VPK:n alainen sammutusyksikkö. Sammutuskalusto oli Pitäjänmäen VPK:lta lainaksi saatu yksimäntäinen käsivoimapaloruisku. Vapaaehtoisia palokuntia Helsingin maalaiskunnan alueella toimi 1946 Tikkurilassa, Rekolassa, Vantaalla, Frihersissä, Seutulassa ja Sotungissa. Vuonna 1947 palokuntien joukkoon merkittiin Helkon ja Sasekan tehdaspalokunnat sekä 1948 myös Kårböle FBK.

Sateisena elokuun 8. päivänä kokoontui 18 kyläläistä Gröndalin puuvajaan palokunnan perustavaan kokoukseen, jossa hyväksyttiin säännöt ja valittiin johtokunta. Palokunta rekisteröitiin 26.10.1948. Palokunnan ensimmäinen paloauto oli Ford V8 1940. Se oli rakennettu kuorma-autosta. Alkuaikoina kalusto säilytettiin Edvard Öbergin saunakamarissa. Hälytyksen sattuessa helpoin tapa oli nostaa kalusto ikkunan kautta auton lavalle. Sekin oli hankalaa, mutta intoa riitti. 30. kesäkuuta 1949 alettiin kaivaa perustusta kalustovajaa varten Sven Sandströmin palokunnan käyttöön luovuttamalle tontille. Talvipakkasiin mennessä saatiin kalusto uuteen tarkoituksenmukaisempaan suojaan. Välittömästi alettiin suunnittelemaan keskuslämmitettyä vahtimestarinasuntoa, jonka yhteyteen tulisi lämmin autotalli.

Vuoden 1952 vuosikokouksessa päätettiin rakentaa Lars Löfgrenin eli "lilla Lassen" piirtämä palokunnantalo. Palokunnantalon juhlallinen käyttöönotto oli 30. toukokuuta 1953, kun Helsingin maalaiskunnan ensimmäinen palopäällikkö Yrjö Salkola tarkasti joukkueen ja palokunnan ensimmäisen paloauton. Tässä vaiheessa auto oli tosin vielä vailla kalustusta ja talon vahtimestarin asunto oli keskeneräinen.

Vakinaisen palokunnan perustamiseen saakka palotoimen runkona toimivat vapaaehtoiset palokunnat. Helsingin maalaiskunnan eli nykyinen Vantaan pelastuslaitos perustettiin 1.9.1960. Tästä alkoi aivan uudenlainen aikakausi palotoimen alalla, sillä vakinaisen palokunnan pito maalaiskunnassa ei ollut tavallista.

Vuonna 1960 Kaarelan VPK hankki käyttöönsä bensiinikäyttöisen umpikorisen miehistö-kalustoauton merkkiä Commer 1500 STW/2290-60. Auton henkilöluku kuljettajan lisäksi oli viisi.

Helsingin aluevaltauksen johdosta Kaarelan kylä jakautui kahtia. Kårböle FBK solmi sammutussopimuksen sekä Helsingin maalaiskunnan että Helsingin kaupungin kanssa. Menettely tuntui luonnolliselta, koska haluttiin tarjota sammutusapua koko kylälle. Ilmeisesti Haagan paloaseman käyttöönoton johdosta sekä kunta-ajattelun vahvistumisesta Helsingin kaupunki katsoi aiheelliseksi irtisanoa sopimuksen 1963.

Helsingin maalaiskunnan palokunnan hälytyssuunnitelmassa, joka vahvistettiin palolautakunnan kokouksessa 9.10.1968, Vantaan alue jaettiin palopiireihin (Tikkurilan, pohjoinen, itäinen ja läntinen). Läntisen palopiirin rajoina idässä oli Voutilan ja Silvolan kylien itäraja, muualla kunnanraja. Läntisen palopiirin sammutuspäällikkönä toimi Kårböle FBK:sta Kurt Juslin. Kulohälytystilan astuessa voimaan tai sen peruuntuessa ilmoitti siitä Tikkurilan poliisi sammutuspäälliköille. Sammutusapua naapurikuntiin annettaessa Kaarelan VPK antoi apua I hälytyksessä Helsinkiin ja Espooseen. Lentoaseman hälytyksissä onnettomuustilanteessa Kårböle FBK ei kuulunut heti paikalle hälytettäviin palokuntiin, vaan hälytys tapahtui päivystävän palomestarin määräyksestä.

Vantaankosken paloasema aloitti toimintansa Länsi- Vantaan turvana 1970. Paloaseman toiminnan aloittamisen seurauksena Kaarelan VPK:n hälytysten määrä väheni.

Vuonna 1987 Kårböle FBK osti käyttöönsä uuden paloauton Ford F-600 - F610 / 3960 Tuusulan VPK:lta. Auto oli vuosimallia 1968 ja sen käyttövoimana on bensiini. Henkilöluku kuljettajan lisäksi on 6. Vesisäiliön tilavuus on 2000 litraa. Uuden auton takia jouduttiin autotallin ovia leventämään ja korottamaan. Muutostyö tehtiin talkoilla kesän aikana.

Uusi sammutussopimus 1.1.1994 edellytti hälytysosaston jäsenten osallistumista fyysisiin testeihin ja palosimulaattorikoulutukseen. Hälytysosaston jäsenet lisäsivätkin aktiivisen kuntoilun määrää mm. leikkimielisten urheilukilpailujen muodossa.

Vuosina 1994-97 on palokunnantaloa kunnostettu talkoilla ja osittain työllistettyjen toimin. Remonttia tehtiin sisätiloissa, ulkokatto maalattiin, kerhohuoneisto uusittiin ja ulkolaudoitus korjattiin sekä julkisivut maalattiin.

Palokunnan viisikymmenvuotisjuhlia vietettiin vuonna 1998. Tilaisuuteen osallistui entisiä ja nykyisiä palokunnan jäseniä, kyläläisiä, Länsi-Vantaan palokuntien edustajia, Vantaan pelastuslaitoksen ja Vantaan pelastusalan järjestöjen edustajia. Tilaisuudessa julkistettiin palokunnan historiikki, jonka olivat laatineet Leif Peldan ja Pentti Miettinen. Palokunnan päällikön Leif Peldanin suunnittelema standardi luovutettiin Börje Juslinille, Kurt Juslinille, Olof Skogmanille ja Leif Peldanille.

Vuonna 1999 yhteistyö Vantaan pelastuslaitoksen kanssa uuden sammutusauton hankkimiseksi saatettiin päätökseen. Uuden paloauton Volvo Fl 6 ajopäiväkirjaan tehtiin ensimmäinen merkintä 29.05.1999. Uutta paloautoa esiteltiin Jehumaljakisan osallistujille Pomarkussa 11.-13.6.1999. Autoon hankittiin muun kaluston lisäksi sähkövinssi, moottoriruisku ja aggregaatti. Kissan pelastaminen puusta oli uuden paloautomme ensimmäinen hälytystehtävä. Palokuntamme päällikkö Mika Juslin kiipesi noutamaan puussa surkeasti naukuneen mirrin kiitollisille omistajilleen. Elokuussa hankittiin myös Oy Veljekset Kulmala ab:ltä 18 Revontuli –palopukua hälytysosaston käyttöön.

Millennium vuonna 2000 palokunnan pitkäaikainen päällikkö Leif Peldan siirtyi reserviin ja luovutti tehtävän Mika Juslinille. Tehtävien vaihto tapahtui juhlallisessa luovutustilaisuudessa, jossa uusi päällikkö ”kastettiin” tehtäväänsä. Vuosituhannen vaihtuminen otettiin vastaan Millennium –päivystyksessä 31.12.1999 – 1.1.2000.

Vuonna 2002 Vantaan pelastuslaitoksen uusi pelastusjohtaja Pekka Vänskä astui virkaansa. Samana vuonna allekirjoitettiin Keski-Uudenmaan aluepelastuslaitoksen perustamista koskeva sopimus. Kaarelan VPK:n hälytykset alkoivat tulla Soneran tavoittamispalvelun viesteinä hälytysosaston jäsenten omiin käsipuhelimiin. Vuoden suurin yksittäinen onnettomuus Vantaalla oli Myyrmannin kauppakeskukseen kohdistunut pommi-isku.

Vuonna 2004 Virve –käsiradiot tulivat myös sopimuspalokuntien käyttöön. Vuoden aikana oli poikkeuksellisen isoja ja pitkäkestoisia hälytystehtäviä. Yhteensä hälytyksiä oli 10 ja keskimääräinen hälytysvahvuus oli kuusi henkilöä. Aikaa vievin ja julkisissa tiedotusvälineissäkin huomiota herättänyt tulipalo oli Keimolan entisellä moottoriradalla olleen rengasvaraston palo tammikuun paukkupakkasilla. Kytevien autonrengaskasojen sammuttamiseen ja jälkivartiointiin osallistuttiin kolmen vuorokauden aikana yhteensä 21 tuntia. Maaliskuussa puolestaan paloi osittain Kaivokselan vanha ostoskeskus. Nikinmäessä oli maastopalo, jonka sammutus kesti 7,5 tuntia. Kesän poikkeuksellisen runsaiden sateiden jälkeen Vantaanjoen tulvaa torjuttiin pumppaamalla Pirttirannatiellä 14 tunnin ajan. Lisäksi osallistuttiin myös kahden liikennevahingon selvittelyihin ja kahteen varikkovalmiuteen.

Vuoden 2006 kesä oli poikkeuksellisen kuiva ja kuivuus alkoi uhata keskeisten virkistysalueidenkin luontoa. Jopa suuret puutkin olivat vaarassa kuolla kuivuuteen. Siksi Keski-Uudenmaan pelastuslaitos järjesti 11.-13.8. tempauksen ”Kaste 2006”, jossa mahdollisimman suurella henkilöstö- ja kalustomäärällä toteutettiin lähinnä keskustojen viheralueiden ja Keski-Uudenmaan pelastustoimen alueen tärkeimpien kulttuurikohteiden lähiympäristön kastelua. Tempauksen tarkoituksena oli myös osoittaa julkisella, nopeasti ja tehokkaasti organisoidulla tempauksella pelastustoimen vapaaehtoistoiminnan voimaa ja testata pelastustoimen järjestelmää. Hälytyksistä huomattavin oli Kaivokselan kirkon tuhopoltto 15.10., jonka selvittelyyn palokunta osallistui kahdeksan tunnin ajan. Vuosien varrella palokunnan toimintaan on osallistunut n. 100 Kaarelan kylän miestä.

Ja niin kuin palokunnan nimestä voi päätellä niin joukossa pärjää ja on pärjännyt sekä suomeksi että ruotsiksi.